Olen aina rakastanut luonnossa liikkumista ja siellä muuten vain olemista. Ehkä siinä onkin syy, miksi harrastan partiota ja teen peniä metsäretkiä ympäri vuoden. En todellakaan ole mikään himopartiolainen, joka osaa kaiken. Ei en todellakaan. Olen ennemminkin sellaista sählääjäsorttia, joka kuitenkin oppii joka kerta jotain uutta ja mikä tärkeintä nauttii siitä, että saa olla luonnossa ja syödä ja nukkua ulkona. Voikin ehkä kuulostaa hullulta. Miksi joku nauttii "Elämänsä vaikeaksi tekemisestä". Onhan meillä lämpiävät talot ja mikroaaltouunit, jolla saa ruuan saa hetkessä lämpimäksi. Puhumattakaan lämpimästä suihkusta tai jousipatjalla varustetusta sängystä. Niin no en tietenkään voi väittää, ettenkö olisi ikinä kironnut, kun sukat ovat märät tai vettä sataa kaatamalla tai kun ollaan eksyksissä, jaloissa on rakot ja kaiken lisäksi kaikilla on niin kauhea nälkä ja väsy, ettei mistään tule mitään. Monesti olen itsekkin ihmetellyt, että miksi kiduttaa itseään ja tehdä se aina vain uudestaan. Vastaus on se, että joka retki antaa enemmän, kuin ottaa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että joka retkestä saadut muistot ja kokemukset ovat niin arvokkaita, että ne voittavat väsymykset ja märät sukat. Sitä paisti itselle tulee jotenkin aina hyvä meli siitä, että on saanut olla paljon ulkona. Samalla voi hetkesti unohtaa arjen huolet ja stressissin.
Eikä sen todellakaan tarvitse olla mitään erikoista. Jos ei halua kävellä pitkiä matkoja, niin riittää kun menee Kirskaanniemeen, teltan, ruuan ja hyvän seuran kanssa vaihtaen tietokoneen ja television räiskyvään nuotioon ja luonnon ääniin. Enemmänhän siitä kuitenkin saa irti veltamalla sopivan pituisia päivämatkoja ja yöpymällä mukavissa paikoissa. Tällöin liikunnan lisäksi saa mahdollisuuden tutustua retkeilyalueen luontoon. Yksinkertaisuus on kuitenkin kaunista myös retkeilyssä. Se voikin olla oiva tapa yksinkertaistaa monimutkaista elämää, ainakin hetkellisesti.
On kuitenkin pakko myöntää, että yksinkertaisuudella en tarkoita sitä, etteikö lyhyenkin retken suunnitteluun menisi aikaa. Varsinkin yksin ruuansuunnitteluun voi mennä yllättävän kauan, jos haluaa minimoida sen painon saamalla silti maukasta ja ravitsevaa ruokaa.
Siinä olikin sitten se palopuhe retkeilystä, vaikka en usko, että se paljoa asiaa valaisee. Siksi ajattelinkin, että voisin alkaa kirjoittelemaan tulevista retkistä ja niiden suunnitteluvaiheista. Sillä vaikka sunnittelu onkin aikaa vievää, nii et voi väittää etteikö siinä olisi oma mehevä puolensa ;).
